Tuntuma

Tuntuma
Viime lehdessä painotin että hevosen tulee liikkua halukkaasti ja reippaasti eteenpäin, irtonaisesti ja koko kehoa käyttäen. Kun ratsumme edellisten seikkojen lisäksi osaavat hyvin venytellä eteen alas, voimme siirtyä kontroloimaan muotoa ja askelta. Tuntuma on käsite joka mielletään monella eri tavalla ja se voikin olla erilainen, erilaisissa tilanteissa.
Missä on käsien paikkasi? Kannatko kädet edessäsi, vai joudutko vetämään kädet itseäsi kohti taaksepäin, tuntuman löytämiseksi? Jos joudut vetämään kädet taaksepäin, lyhennätkö samalla hevosesi kaulaa taaksepäin? Käsien tulee olla kannettuna sään yläpuolella, kaulan molemmin puolin, mutta silti lähekkäin toisiaan. Jos kätesi on lähellä reisiä tai vatsaa, siirrä ne oikeaan kohtaan. Jos siirrosta seuraa ohjastuntuman katoaminen (hevonen tulee tyhjäksi edestä), ratsasta enemmän pohkeella eteenpäin, kohti tuntumaa.
Jos painat kätesi liian alas, ei kätesi voi joustaa rehellisesti tai olla herkkä. Liian jäykät kädet lukitsevat ohjat kovaksi ja hevosta on mahdotonta saada pehmeälle tuntumalle. Yleisin virhe on kuitenkin hevosten riittämätön eteenpäinpyrkimys. Kokeile säilyttää kätesi ja ohjastuntumasi edessäsi ja korjata hevostasi pohkeella ottamaan nopeampia askelia, kunnes saat sen löytämään tuntuman ilman että sinun pitää vetää käsillä taaksepäin.
Virhe voi myös päinvastainen. Työnnätkö ohjaa pois? Vetääkö hevosesi pitkäksi ja ei hyväksy kuolaintuntumaa? Joudutko jatkuvasti lyhentämään ohjia? Jos hevosesi on oppinut vetämään itsensä pitkäksi, samalla saaden tuntuman pois ratsastajan kädestä, se pystyy tehokkaasti väistämään apuja ja sitä kautta työntekoa. Jos hevosesi on tähän tottunut, tarvitset hyvää ja tasapainoista istuntaa ja nopeita pohkeita korjataksesi tämän tavan. Kun hevonen pyrkii vetämään ohjista, sinun on jaksettava istua vahvasti alas satulaan (ei kuitenkaan puristaa polvilla tai reisillä, ethän halua estää hevosesi liikkumista) ja pystyttävä pitämään ristiselkäsi, vatsasi, kylkesi ja kyynärpääsi jäntevänä ja jämäkkänä, jotta voit opettaa hevosellesi että se ei voi vetää sinulta ohjia pois tai pahimmassa tapauksessa saada sinua vielä irti satulastakin samalla. Pito ja veto ovat eri asioita! Vetäminen ei ole sallittua, mutta pitäminen on. Hevosen täytyy hyväksyä ratsastajan määrittelemä tuntuma ja kaulan pituus, ei päinvastoin. Saman aikaan tiiviin istunnan kanssa, pohkeen tulee huolehtia nopeammaksi tulevista takajaloista. Kun hevonen reagoi toivotulla tavalla, eli nopeuttaa takajalat ja hyväksyy tuntuman, voit istua hieman kevyemmin ja rentouttaa hieman kättäsi, ilman että heität ohjat pois tuntumalta.
Siirrätkö kättä kaulan yli toiselle puolelle? Silloin sinulta puuttuu sen puolen pohje, jonne kättä siirrät. Esim. jos joudut vasemmassa asetuksessa viemään kätesi kaulan yli oikealle, paikkaat tällä kädellä vasenta pohjetta. Kokeile siirtää kätesi reilusti irti kaulasta, selkeästi johtavaksi ohjaksi. Jos hevosesi tässä kohdassa työntyy käden perään, on kiireesti korjattava pohkeella.
Pohje korjaa niin kauan kunnes pääset ratsastamaan suoraan, hevosesi aktiivisesti eteenpäin pyrkien, ilman että hevonen kaatuu käden perässä sivulle.
Ratsastajalta vaaditaan hyvää tasapainoa ja kehon hallintaa, jotta hevosen pitkäksi vetämisen voi estää pitämällä oman, halutun tuntuman, vetämättä ohjista taaksepäin. Nopeat pohkeet ovat ensiarvoisen tärkeät takajalkojen aktiivisuudesta huolehtimisessa. Mikäli takajalat eivät ole työssä mukana, muuttuu työ vetokilpailuksi. Kun hevonen vetää itseään pitkäksi, kyse on tasapainosta, asennosta johon hevonen haluaa itsensä laittaa. Kun hevonen on pitkä, se on etupainoinen. Jotta hevonen voi liikkua tasapainossa, sen pitää oppia siirtämään ”itsensä” kohti takajalkoja. Kirjaimellisesti, hevosen asennon pitää muuttua enemmän jaloilleen kuin nenälleen. Jotta tasapaino voi olla takajaloilla, niiden pitää olla ahkerat, aktiiviset ja ponnistavat. Ohjista vetämällä tai ne pois heittämällä, takajalkoja ei saa aktivoitua.
Hyviä harjoituksia tuntumalle ratsastamiseen on siirtymiset. Pyri säilyttämään käden paikka ja ohjaspituus samana, ehdottomasti myös siirtymisten aikana. Älä anna hevosen huomaamattakaan hivuttaa sinulta ohjia pidemmäksi. Siirrä hevosesi nopealla pohkeella käynnistä raviin ja muista säilyttää haluamasi ohjaspituus. Ravissa hevosen tulee myös jatkaa ahkeraa ravia, ei vain siirtymisen ajan. Jos ohjat lyövät löysää kun käsi on edessäsi, niin jatka nopeuttavalla pohkeella kunnes löydät tuntuman.
Kun hevosesi tulee tuntumalle, tunne se! Siirrä hevosesi käyntiin istunnalla. Jos hevosesi vajoaa alas (pohkeen taakse),  korjaa jälleen pohkeella takajalat nopeiksi, samoin jos hevosesi vetää itsensä pitkäksi siirtymisessä, aktivoi jälleen takajalat nopeiksi. Kun hevonen alkaa tehdä siirtymisiä takajaloillaan, kantaen itsensä, se säilyttää silloin myös tasaisen ja kevyen tuntuman.
Kun siirtymiset toimivat, voit tehdä siirtymisiä askenlajin sisällä, esim. ratsasta reipasta ravia eteenpäin, sen jälkeen kokoa ravi melkein käyntiin, istunnalla. Jos hevonen hidastaa liikaa, eikä pysy ahkerana ponnistamassa, korjaa jälleen pohkeella nopeasti. Palaa taas takaisin ahkeraan perusraviin ja harjoittele siirtymisiä useammin ja nopeammin.
Kuten huomaamme, niin jälleen korjaukset tulee aloittaa pohkeella. Keskustele itsesi kanssa apujen käytöstäsi. Kun sinulla on korjattavaa, miten korjaat? Aloitatko pohkeella vai otatko ensimmäiseksi kiinni ohjasta. Mitä tapahtuu kun pidät kädet hiljaa edessäsi? Ole rehellinen itsellesi ja yritä aina päästä korjaamaan pohkeesta ensin! Tuntumaan ratsastetaan, ei peruuteta!